kuudes viikko alkamassa

Viisi viikkoa sitten kävelin Moshin kajulla epävarmoin askelin. Muistan kuinka kaksin käsin puristin laukkuani ja olin varma, että joku seuraa perässäni ja vie kaikki juuri nostamani setelit. Mielessäni mietin, etten koskaanikinä tule erottamaan näitä katuja toisistaan enkä pysty painamaan mieleen mitään reittejä. En uskaltanut ottaa mitään kontaktia katumyyjiin, jotka kauppasivat mitä milloinkin. Ja olihan kerrottu, että pöpöt tarttuvat juuri kajulta ostetusta ruoasta. Joka puolelta kuuluviin "Mambo", "Habari" tai "Karibu" -huudahduksiin en osannut vastata mitään.

Edelleenkin tunnen olevani erilainen, outo yksilö vieraassa kulttuurissa. Mutta tunnen jo paremmin kaupungin kajut ja matkan keskustasta Soweton kotiin. Olen uskaltautunut yksin etsimään uusia lenkkipolkujakin. Katujen varsilta olen ostanut hedelmiä, jotka ovat muuten mielettömän herkullisia. Ja jopa maistiaisia uskaltauduttiin ottamaan katumyyjän tarjoamana. Ei voinut olla epäkohtelias, ja taisi siinä hetkessä unohtua pelot bakteereista. Muutaman swahilinkielisen sanankin olen oppinut, jota täällä kovin arvostetaan ja joka asioimista helpottaa. 

Arjen askareita, pyykkäystä kotipihalla.

Työmatkan varrella. Täältä saa ostettua kaiken tarpeellisen lounaaksi.

Viime viikonloppuna otettiin irtiotto arjesta. Suunnattiin Tansanian ja Kenian rajalla sijaitsevalle Lake Chalalle. Muutaman tunnin ajomatkan päässä meitä ootti mieletön paratiisipaikka, jälleen. Keskellä savannimaisemaa oli pieni, kirkasvetinen järvi kallioseinämien suojassa. Pientä paitikointia saimme harrastaa kävellessämme vaikekulkuista, jyrkkää polkua alas järvelle. Mutta se todellakin kannatti, niin hienoa oli uida järviveessä, istua rantakivillä, ja ottaa aurinkoa. Käytiiin me jopa Keniassa, melomalla ja ilman passia!:) Ihan totta, en valehtele. Ja sitä naurun ja hauskuuden määrää, oli meillä mukavaa.

Tällä menopelillä matkattiin, välillä saatiin aika hurjaakin kyytiä.
Psst!Huomaattehan takarenkaan eessä olevan kiven, joka toimii käsijarruna. :)

Kohti järveä, Lake Chalaa. Vielä riittää hymyä,
kun kukaan ei tiedä mikä polku kulkijoita oottaa..

Kohti Keniaa, todistetusti!

Leiri keskellä savannia. Hiukan jännitystä tettayöhön toi epävarmuus villieläimistä.

Hieno oli retki kaikkinensa. Matkalla nähtiin paljon maaseudun elämää; ihmisiä kuokkimassa pellolla, kyntämässä lehmän vetämällä auralla ja kuljettamassa suuria kuormia pään päällä kantaen tai pyörällä tasapainoillen. Auton huomatessaan heidän työnsä seisahtuivat ja ihmetellen he seurasivat pärisevää menopeliä niin kauan kuin vain näkivät. Lake Chalalla näimme puissa rimpuilevia apinoita, suuria lintuja kaartelemassa taivaalla sekä rapuja ja ihmeellisiä kaloja vedessä. Pilkkopimeällä sai kulkea vapaasti, ihastella miljoonista tähdistä tuikkivaa taivasta ja olla hyvässä seurassa. 

Nyt oon palannu viikonloppureissulta "kotiin" aloittelemaan uutta viikkoa. Ihan kodilta tämä vapaaehtoistalo jo tuntuu. Ihanat ihmiset, tutut tilat ja lepposen kotoinen tunnelma. Ja onhan täällä mulla oma pieni ja turvallinen yksiö, kerrossänkyni.