retkellä

Lauantai oli retkipäivä. Vuokratussa dala dalassa oli luokkaretkeilyn tuntua, kun me matkattiin kohti kuumia lähteitä hyvällä sakilla. Matkantekoa kesti lähes pari tuntia. Alkuun hyvää vauhtia ihan asfalttitietä pitkin, mutta sitten pikkuhiljaa aina vaan pienemmälle ja kuoppaisemmalle tielle. Loppumatka oli jo ihan jotakin tien ja polun väliltä. Kiitos hyvän kuskimme, me selvisimme kaikista kivistä, kannoista ja ojista ilman auton rikkoutumista.

Tämä suomityttö oli kyllä ihmeissään kaikesta näkemästään kun matkasimme läpi maaseudun, maasai-kylien ohitte. Kuivaa erämaata, afrikan ihmeellisiä puita ja pensaita, maasai-heimoja paimentaessa vuohia ja karjaa, alkeellista asutusta ja iloisesti huiskuttavia ihmisiä. Niin arvostettavaa elämistä. Todellakin kokemisen ja näkemisen arvoista. Kuvia ei paljon ole jaettavaksi, sillä ihmiset täällä ei tykkää, että heitä ja heidän kotejaan kuvataan.

Ihan yllättäen olimme perillä. Keskellä erämaan eteemme ilmestyi suurien puiden suojassa oleva luonnon laguuni, kuumat lähteet. Kirkkaan, turkoosin veden ympäröi vehreä kasvusto, valtavien puiden oksat kaartuivat katoksi ja massiiviset puunjuuret ja -rungot toimivat istuimina. Siellä me päivä lilluttiin lämpimässä veessä, hypittiin "liaanikeinulla" veteen, evästettiin ja nautittiin olostamme. Uskomattoman hieno paikka, aivan kuin paratiisi. Jos voisin, veisin teidätkin samaiseen paikkaan retkelle. Tietenkin päiväsaikaan, sillä pimeään aikaan tuossa samaisessa vedessä uiskentelevat vaaralliset krokotiilit!

Paluumatkalla dala dala kantoi takaisin Moshiin väsyneitä matkaajia. Mutta niin onnellisia. Aurinko alkoi jo pikkuhiljaa pudota taivaan rantaan, ja maisemat olivat taas henkeäsalpaavia. Siellä minä takapenkillä istuin taas ihmettelemässä ja ihastelemassa, annoin tuulen tuivertaa avoimesta ikkunsta, yskin pölyä pois kutittamasta ja mietein elämää täällä ja siellä. Onnekas olen, että saan täällä elää nytten. Siltikin, välillä on ikävä tuttua ja turvallista kotimaata, kaikkia tärkeitä ihmisiä siellä.